Jouskaradalla hyvä päivä!

Päivän ensimmäinen

Julkisissa jouskalaukun kuljettaminen on mielenkiintoista. Ihmisten katseet ovat kuvauksellisia.

Kun puolestaan menee kauppaan ostamaan eväitä niin vartijan saa seuraksi aika suurella todennäköisyydellä. :)

Ruuhkabussissa ihmiset ovat näreissään kun tulee ison boksin kanssa tukkimaan käytäviä..onko siinä nyt sitten eroa kun he ovat närkästyneitä ruuhkasta joka tapauksessa. 

Autolla olisi kyllä kiva liikkua varsinkin näin treenipäivinä...Toisinaan varsinkin junassa miehet tarjoutuvat auttamaan boksin ylähyllylle nostamisessa. :)

Tänään oli kivat treenit. Ekasta sarjasta lähtien tuntui hyvälle. Pari aivopierua, jolloin laukaus on pelkkä räiskäisy "hmmm...nälkä...mitä laittaisin iltapalaksi?" harhaileva ajatus näkyy taulussa mustan ja sinisen rajamailla... 

Täytyy muistaa että vaikka tänään meni hyvin niin ensi viikolla saattaa mennä todella huonosti. Yksi kerta viikossa ei enää riitä. Yritän löytää toisen treenipäivän..helpommin sanottu kuin tehty.

Ai niin...Tänään säädettiin nuolihyllyä niin tai minä seurasin lähinnä sivusta miten se tapahtuu. Kokeneempien seurassa oppii! Kiitos!

Päivän reikä - tää on niin kivaa!

Kiitos tarinoista - mitä kuvat kertovat?

Mitä kuvat kertovat?

Tämä ei ole metsästystarina vaan ihan jotain muuta.

Kun pian metsästyskortin saatuani, jotain lähes kuusi vuotta sitten, aloin suunnitella blogin kirjoittamista metsästykseen liittyen, ei oikein kukaan uskonut että siitä tulisi mitään. Silloin opettelin metsästyksen aakkosia ja on paljon opittavaa vieläkin. Ajatuksesta ei innostunut kukaan mutta en oikeastaan välittänyt siitä. Kirjoittelin ylös sen mitä olin oppinut ja niitä ei edes tulla julkaisemaan.

Vuosi on kulunut rattoisasti siitä kun ensimmäisen juttuni julkaisin...sitä ennen kirjoittelin erääseen lehteen kolumnia aiheesta tai pikemminkin mäyräkoirista.

Jos mieheltäni kysytään niin rakastan enemmän tietokonetta ja kännykkää kuin yhteistä kahdenkeskeistä aikaa...se ei kyllä pidä paikkaansa. En edes kirjoita jokaisesta metsäreissusta. :D

Mietin eilen junassa kotimatkallani että miksi lähtisin alla olevasta aiheesta kirjoittamaan. Usein ajatuksiin vaikuttavat keskustelut ja niin tähänkin. Hyvin voimmakkaasti.

Kiitos lukijoille!

Juttuja on klikattu vuoden aikana yli 20 000 kertaa. Kirjoittelen vaikka täällä ei kävisi ketään. Tiedän ainakin että on yksi joka lukee juttujani ja se on äiti ja se on ihan parasta.

Olen enemmän kuin ilahtunut ja hiukan yllättynytkin niistä tarinoista joita saan metsästykseen liittyen. Niin kyllä täällä käy muitakin kuin mamma... :)

Kiitos että olette jaksaneet lukea ainakin välillä! Viestit joita olen saanut ovat olleet mukavaa luettavaa ja niistä on syntynyt välillä mielenkiintoista ajatuksenvaihtoa. Olen pyrkinyt vastaamaan kaikille julkisiin kuin yksityisviesteihinkin, joillekin enemmän ja joillekin ajan puuteen vuoksi vähemmän. Asiallinen palaute on aina rakentavaa, oli se sitten positiivista tai negatiivista. Ihmisillä on erilaisia näkemyksiä ja ne tekevät asioista hedelmällisiä.

Mitä kuvat kertovat?

Miksi sulla on toi iltapuku päällä? Miten se liittyy metsästykseen? Kysyy pari tuttavaani suoraan. Menneisyys vaikuttaa elämäämme ikuisesti vaikka aina emme niin haluaisikaan. Se mitä menneisyydestä jää käteen on jokaisen omissa käsissä.

Osasin odottaa kysymystä. Jousiaseen kanssa kuvattua on verrattu johonkin ihme naissoturiin, josta en ymmärrä mitään. :) Katson niin vähän hömppäsarjoja telkkarista. Kuvista on analysoitu valtaa ja vaikka mitä...

Joitakin kuvaamani yllättävä kontrasti ärsyttää mutta lue ensin tämä.

Mieti samalla millaisia kuvia sinä haluaisit itsestäsi otettavan? tai millaisia saaliskuvia metsällä ollessasi ylipäätään otat, voisiko esimerkiksi ammattikuvaaja tuoda kuviin arvokkuutta, varsinkin jos saaliisi on kymmenpiikkinen pukki? Kuvat ovat ikuisia, varsinkin kun ne ladataan nettiin.

Synkkä salaisuuteni on että nuorena metsätalousinsinööriopiskelijana tein opintojen ohella mallin töitä rahoittaakseni elämääni (toiset on mäkkärin kassalla...minä keikistelin kameralle...elämän suuria valintoja ja mahdollisuuksia molemmat). Avoimin mielin hyppäsin sellaiseen kelkkaan, jonka opeista olen enemmän kuin onnellinen. Miksi en siis kertoisi asioita kuvin jos se on osa minun menneisyyttäni?

Tykkään rajuista kontrasteista. Ne tuo vaihtelua elämään. Nuorena mm. tanssin klassista balettia koko kasvuiän ja laskin kilpaa vauhtilajeissa. Molemmissa olin oikeasti hyvä mutta silti olin lopun jäävän ajan talleilla hoitamassa hevosia eikä kukaan kyseenalaistanut ettenkö voisi tehdä niitä kaikkia. Meissä kaikissa on vähintään kaksi puolta....etu -ja takapuoli... ;)

Ihmiset lokeroidaan liian helposti erinäisiin "laatikoihin" ulkonäön, yhden puheenvuoron, kättelyn, ilmeen, olemuksen, vaatteiden, harrastusten, kuvien tai vaikka pahimmassa tapauksessa työn perusteella. Sorrun siihen itsekin. Pyrin ajattelusta kuitenkin aktiivisesti eroon. Pyrin ajattelemaan että jos kohtaan jonkun ihmisen vielä jossakin toisessa yhteydessä saattaa löytyä yllättäin jotain yhteistä...mitä vain. Harrastus esimerkiksi.

Kuvan nimi olkoon "Nainen passissa". Kuvittele jahtipuku iltapuvun tilalle. Kun taas kuorii ne haisevat metsävaatteet ja lähtee tansseihin niin eikös jokainen laita parasta päälle? Kuvaan on yhdistetty kaksi puolta minusta... 

Jos kuvat olisi kuvattu mainoskuviksi niin minä ostaisin molemmat. Mekon ja haulikon. Ja juu, en käy metsällä näin. Passissa olen asiallisesti pukeutuneena, kuten myös illallisella. Elämässä pitää olla myös ripaus glamouria.

Kuvista ihmisen silmä näkee sen mitä hän itse haluaa nähdä. Toisia tämä ärsyttää, toisia ei. Ihmiset ovat erilaisia!

Minä näen kuvissa taidetta, tahtoa ja arvostusta mutta kuvat ovat samalla hyvin henkilökohtaisia niissä on jokaisessa pala minun tarinaa, menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaa.

On kuvissa muutakin. Kuvissa on kauniita aseita sekä suomalaista osaamista. Yhden arvostetuimman suomalaisen designerin kädenjälki, taitava kampaaja - meikkaaja sekä todella ammattitaitoisen valokuvaajan näkemys siitä mitä hänelle elämästäni ja toiveestani kerroin.

Istun tällä hetkellä kotona reikäset kollarit ja villasukat jalassa takkaa lämmitellen. Aurinkoinen vapaapäivä. Taidan lähteä Urhon kanssa pitkälle lenkille.

Kuvat: Hajonta, Joni Turunen
Asu: Jukka Rintala
Meikki ja kampaus; Studio Helmi, Milla Joska
Metsästysjousi on Rajajousesta - Nykyään se on minun oma ja ihan rahalla ostettu.

Ritarin oppeja jousimetsästykseen

Joni Turunen, Hajonta ja Diamond Infinite Edge, Rajousi

Ihan aluksi...senkin Varjaagi! :) Kirjoitit Jäkkärässä kesäisestä kohtaamisestamme. Hymy herkässä. Minä muistan kohtaamisen ja sen roskiksen johon nojailin... :D Ei vaan muistan kyllä oikein hyvin koko tarinan ...olen jälkikäteen nauranut tuotokselle. Enkö oikeasti saanut mitään järkevämpää irti? Oli helteet ja ukkonen sekä odotin kesälomaa.. :) No joka tapauksessa Sanna & co päihittää osan miehistä jo nyt vaikka unissaan. Minä ehkä sitten 20 vuoden päästä. :)

Jäkkärää selatessani huomasin jutun Juha Kylmästä. Sepäs sattui, sillä työn alla on otteita Juhan viisauksista. Nyt onkin hyvä aika ryöpsäyttää ensimmäinen osa ulos.

Onnittelut vielä Juhalle Saint Hubertus -ritariksi lyömisestä. Kuvissa vilahtaa muuten myös yksi mukavin tuntemani herrasmies nimittäin eräneuvos Olavi Joensuu. Joidenkin ihmisten tapaamisesta ilahtuu kerta toisensa jälkeen. Olavi on Coolein tyyppi ever!

Sir, viisaudet on tehty jaettaviksi

No juu siis Sir Juha Kylmän oppeihin palatakseni. Rajousen Jorma tuuppasi käteeni Kylmän kirjan Jousimetsästys - Johdatus nykyaikaisen jousimetsästyksen perusteisiin, jota olenkin lueskellut hartaasti imien itseeni ritarin viisauksia. Ainoa vaan että luotan kokemukseen ja kokeilemiseen, joten elämä opettaa. Rataharjoitukset odottavat ja valmentajan ensimmäinen tapaaminen on torstaina (jännittää).

Päätin napsauttaa teille, arvon kanssani pörheltäjät, lukuvinkin pimeneviin syysiltoihin. Meistä jokaisesta kehittyy Sir Kylmän opeilla metsästyksen ritareita. No jos ei niin älä välitä sillä harva saa kantaa kultaista kruunua ja prinsessan viittaa vaikka kuinka harjoittelisi kuninkaalisia kumarruksia...

Kirjasta on jäänyt käteen hurjasti kaikkea mutta koska tavaan ja sisälukutaito on hiukan hakusessa niin kirja on luettava useaan otteeseen, jotta ymmärrän mitä olen juuri lukenut. No juu juu myönnetään...jään kiinni jokaiseen kappaleeseen tehden peilin edessä mielikuvaharjoitteita kuvitteellisella taljajousella. :)

Johdanto luo pitkälle aikavälille minulle aika paljon haasteita, sillä siellä sanotaan mm. näin

"Minun tapauksessani valmistautuminen - riittävän tiedon ja taidon hankkiminen - kesti pari vuosikymmentä." 

Hmmm.. Sir puhuu varmaan minun oppimismetodistani - Äherrä ensin ja lue sitten vasta käyttöohjeet. ;)

Juha kyllä huomattaa että nykyään kaiken voi oppia nopeammin. Kysyn vaan että miten muka? Tiedon voi ehkä lukea mutta sen taidon haalimiseen ja sisäistämiseen menee kyllä kauemmin niin ja taidon ylläpitämiseen..

En usko että kukaan vain ostaa jousiaseen ja alkaa lätkimään lentäviä sorsia? Ei kai! Vaikka onhan minulla itsellänikin aika hurja into että ensi syksynä ulkoilutan jouskaani metsässä ja tihrustelen tähtäimen läpi vaikka jänistä. En usko kuitenkaan että olen parissa vuodessa täysin oppinut vaikka harjoittelisinkin valmentajan johdolla joka viikko.

Eettisyys

Eettisyys puhuttaa ja rakastan aihetta oli asianyhteys mikä tahansa. Mikä on oikein ja mikä väärin. Mitä on lain yläpuolella? No etiikka tietysti. Kylmä kirjoittaa näin,

"Eettiset pohdinnat ovat pohjana niille päätöksille mitä teemme kun kukaan ei ole katsomassa."

Tulee juttuja mieleen, joissa tavan metsästäjä tekee oman päätöksen mutta päätöksessä ei ole mukana etiikka vaan ihan joku muu. Mitä niiden ihmisten päässä liikkuu?...välinpitämättömyys, vallankäyttö, näyttämisen halu vai se kun viikkoon et ole saanut mitään ja on viimeinen ilta käsillä..turhautuminen, se on maailman huonoin kaveri, jota ei pidä päästää valloilleen.

Olen huomannut yhden erikoisen asian. Kun jousimetsästäjä tulee paikalle niin hänen ympärillään on outo rauhallisuus. Juha huomauttaakin näin sosiaalisenmediaan aikakauteen sopivan heiton.

"Meistä jokainen edustaa kaikkia metsästäjiä." 

Lauseen voisi vaikka kaivertaa jokaisen metsästyseuran ja jahtimajan takaseinään muistuttamaan meitä hyvistä tavoista, niin vanhoja kuin meitä uusia metsästäjiä.

Rikon parhaillaan Juhan yhtä ohjetta, sillä minulla ei ole vankkaa kokemusta mistään ja juttuni ovat kaukana asiallisuudesta. Tosin en koe olevani lajin virallinen edustaja vaan luomisen tuskaa poteva aloitteleva jousimetsästäjä joka etsii sitä oikeaa, väärää ja miettii mistä saan Varjaagilla olleita nahkavarusteita.

"Anna itsestäsi ammattimainen kuva esiintyessäsi lajin edustajana julkisuudessa. Perehdy asiaan huolella ja puhu asioista joista sinulla on vankka kokemus", Juha Kylmä.

Jousimetsästyksen ensiaskeleita

Kuvassa on neljä asiaa, joita arvostan.. Suomalainen metsä, Jukka Rintala, metsästys, ennen kaikkea jousimetsästys sekä valokuvaajan ammattitaito.

Kuvassa Diamond Infinite Edge/Rajajousi. Kuvaaja Joni Turunen, Hajonta. Meikki ja kampaus Studio Helmi. Vaatetus Jukka Rintala. Kuvauspaikkana Aulanko.

Olen hurahtanut täysin jousimetsästykseen ja päättänyt sinnikkäästi harjoitella ja tutustua lajiin tämän kauden. Ensi vuonna sitten jos vaikka metsälle pääsisin. Katsotaan nyt miten likan käy. :)

Kesän haastattelusta jäi mieleen että jousimetsästyksessä on sellainen Yin&Yan-meininki, jota hiukan silloin naureskelin mutta sitähän se on. Kyllä siinä täytyy olla sinut luonnon kanssa mutta myös kropan hallinta kunnossa ja mieli rauhallisena..tyyni ja rauhallinen. Tyyni ja rauhallinen ei ehkä kuvaa minua persoonana mutta metsään kun astun niin olen kuin toinen tyyppi. Uskon omiin kykyihini niin paljon että uskallan lyödä vaikka vetoa onnistumisestani.

Olen siis hankkimassa itselleni taljajousta, sitä omaa timanttisormustani. En ole nainen, joka havittelee sormeensa sitä suurinta timanttia, joten siksi olen alkanut kutsua tulevaa jouskaani timantiksi. Haluan kerralla hyvän ja soivan pelin. Sovin hyvien neuvojen siivittämänä tapaamisen ammattitaitoisen jousiaseisiin erikoistuneen myyjän kanssa. Onnentyttö, sillä visiitti Rajajouseen oli kaiken vaivan arvoinen.

Rajajousella on kaksi toimipaikkaa Keravalla ja Parikkalassa.. Keravalla Rajajousen liikettä pitävällä Jormalla on 25 vuoden kokemus jousiaseiden myynnistä. Miehiä on asiakaskunnassa enemmistö mutta naisten määrä on (ilokseni) kasvanut!

Jorma kertoi, että naisten ja nuorten välineisiin panostetaan nykyään paljonkin. Ennen ei otettu huomioon mittoja tai muita tärkeitä ominaisuuksia. Ennen oli vain perus miesten malli, joka värjättiin punaiseksi ja se oli siinä. Nykyään on naisille ja nuorille omat mallistot, omilla mitoilla ja ominaisuuksilla niin ja värityskin otetaan huomioon. Esimerkiksi Bowtechin Garbon Rose ...voi mikä namu. Onnekseni pyörien hento kiilto voidaan metsälle mentäessä vahata mataksi... Maailman levein hymy!

Jorma aloitteli jousiammuntaa 30 vuotta sitten. Kuulostaa varmaankin tutulta.. Ostaa vehkeet ja aloitella takapihalla niin ja sitten tuskastua moneen kertaan. Hetkellisen epätoivon jälkeen Jorma päätyi vantaalaiseen jousiammuntaseuraan harjoittelemaan tauluun ampumista ja siitä se sitten lähti. Hauskat tarinat siivittivät iltaani! Voi kuulkaa kerron vielä ne kaikki. :)

Jousimetsästyksellä on Suomessa pitkät perinteet, eikä sitä ole koskaan kielletty. Jousimetsästys ei suinkaan ole tuontituote. Kyllä se on täällä ollut jo pidempään kun tarkastellaan historiaa taakse päin, aikaa ennen ruutiaseita. Jousimetsästys on perinteikäs mutta samalla nykyaikainen ja tekninen laji.

Yllätyin täysin kun kuulin naapurimaiden jousimetsästyksen historiasta. Rakkaassa naapurimaassamme Ruotsissa jousimetsästys on kiellettyä. On kuitenkin vain hetkestä kiinni milloin jousimetsästys laillistetaan myös Ruotsissa.

Tanskan jousimetsästyksen historia on mielenkiintoinen. Ensin laji kiellettiin lailla, sitten tanskalaiset hakivat ja saivat poikkeusluvan metsästää. Näin he menivät eteenpäin kymmeniä vuosia kunnes jousimetsästys laillistettiin muutama vuosi sitten.

Maailmalla suomalaiset jousimetsästäjät ovat aina olleet arvostettuja, joten te jousimetsästäjät voitte olla ylpeitä taidoistanne.

Aiheesta lisää piakkoin! Nyt käyn hivelemään kuvauksissa ollutta Diamond Infinite Edgeä. Se on kyllä kaunis väritykseltään! Tämä on siis yksi vaihtoehto timanttisormukseni tilalle. Kyseinen jousiase vaikuttaa laadukkaalta mutta edulliselta. Tehdaspaketin saa Rajajousesta kotiin 450€ hintaan (...ehkä saan vielä toisen koska ymmärtääkseni timanttisormukset ovat kalliimpia! heh noh jos ei nyt kuitenkaan.. :D ). Tehdasvarustepakettiin sisältyy aina 3-jyvän metsästystähtäin, Octane Hostage nuolihylly, Octane DeadLock Lite nuoliteline ja Line-O-Peep jännetähtäin. (Wau mitä nimiä...O-Peep ja DeadLock...)

Tuosta paketista puuttuvat aloittelevalle ampujalle välttämättömät varusteet. Rajajousessa pakettiin lisätään 6 kpl Goldtip Warrior nuolta, TruBall Outlaw laukaisulaite ja Saunders Diamond Defender rannesuoja, jolloin paketin hinnaksi muodostuu 550€. Vaikeita termejä ja nimiä näin aloittelijalle! :D Mutta täydennetty pakettihinta kuulostaa kuhtuulliselle!

Hiukan vielä hinnoista nyt kun pääsin vauhtiin...Kyseinen jouska on suosituin ja myydyin taljajousi maailmalla. Rajajousen Jorman jenkkikolleega myy kyseistä mallia sesonkiaikaan kymmeniä päivässä! Diamond Infinite Edgeä käytetäänkin Jenkeissä vetonauloina jousia myyvissä liikkeissä. Hinnat Atlantin tuolla puolella eivät todellakaan ole vertailukelpoisia Suomen hintoihin! Minulle oli hyvänä huomiona, että hintoja vertaillessa varsinkin netissä dollarihintaisia vehkeitä eurohintaisiin niin on ymmärrettävä että kulut kumoavat valuuttakurssin eron ja dollari muuttuu vähintäänkin euroksi kun jousiase on tullattu Suomeen. Tämä selittyy verotuksella ja muilla kustannuksilla. On myös huomioitava että kunnon liikkeistä saa mmattitaitoista opastusta, kasausta ja viritystä. Olipas monimutkainen sepustus mutta en kyennyt kertomaan toisin. :)

No jatketaan nyt sitten vielä, sillä tätä ei voi ohittaa...

Bowtech havahtui ja päätti tehdä vastaavan täysin oman mallin, joka kantaa nimeä BowTech Fuel. Siinä on lähes sama runko. Kaaret ovat esim. hiukan laadukkaammat ja ihan on soivan näköinen ja tuntuinen peli. Hinta Fuelilla on 200€ Diamond Infinite Edgeä kalliimpi eli 650/750€ (Alkaa kuulostaa timanttisormukselle, vai mitä?). Hintaeroa tulee luonnollisesti jousen ja tarvikkeiden laatuerosta ja varmasti myös valmistusmäärien ero vaikuttaa hintaan.

...Odottakaas kun pääsen niihin muihin vaihtoehtoihin. Herttinen sentään huomaan että olen innoissani kuin pieni pupu porkkanoista. Voi Sanna minkä teit! ;)

Seuraavaksi alan hivelemään tätä Timanttia niin ja pyörähdän piakkoin jousiammuntaseuran treeneissä, siellä vantaalaisessa...