 |
| Mitä kuvat kertovat? |
Tämä ei ole metsästystarina vaan ihan jotain muuta.
Kun pian metsästyskortin saatuani, jotain lähes kuusi vuotta sitten, aloin suunnitella blogin kirjoittamista metsästykseen liittyen, ei oikein kukaan uskonut että siitä tulisi mitään. Silloin opettelin metsästyksen aakkosia ja on paljon opittavaa vieläkin. Ajatuksesta ei innostunut kukaan mutta en oikeastaan välittänyt siitä. Kirjoittelin ylös sen mitä olin oppinut ja niitä ei edes tulla julkaisemaan.
Vuosi on kulunut rattoisasti siitä kun ensimmäisen juttuni julkaisin...sitä ennen kirjoittelin erääseen lehteen kolumnia aiheesta tai pikemminkin mäyräkoirista.
Jos mieheltäni kysytään niin rakastan enemmän tietokonetta ja kännykkää kuin yhteistä kahdenkeskeistä aikaa...se ei kyllä pidä paikkaansa. En edes kirjoita jokaisesta metsäreissusta. :D
Mietin eilen junassa kotimatkallani että miksi lähtisin alla olevasta aiheesta kirjoittamaan. Usein ajatuksiin vaikuttavat keskustelut ja niin tähänkin. Hyvin voimmakkaasti.
Kiitos lukijoille!
Juttuja on klikattu vuoden aikana yli 20 000 kertaa. Kirjoittelen vaikka täällä ei kävisi ketään. Tiedän ainakin että on yksi joka lukee juttujani ja se on äiti ja se on ihan parasta.
Olen enemmän kuin ilahtunut ja hiukan yllättynytkin niistä tarinoista joita saan metsästykseen liittyen. Niin kyllä täällä käy muitakin kuin mamma... :)
Kiitos että olette jaksaneet lukea ainakin välillä! Viestit joita olen saanut ovat olleet mukavaa luettavaa ja niistä on syntynyt välillä mielenkiintoista ajatuksenvaihtoa. Olen pyrkinyt vastaamaan kaikille julkisiin kuin yksityisviesteihinkin, joillekin enemmän ja joillekin ajan puuteen vuoksi vähemmän. Asiallinen palaute on aina rakentavaa, oli se sitten positiivista tai negatiivista. Ihmisillä on erilaisia näkemyksiä ja ne tekevät asioista hedelmällisiä.
Mitä kuvat kertovat?
Miksi sulla on toi iltapuku päällä? Miten se liittyy metsästykseen? Kysyy pari tuttavaani suoraan. Menneisyys vaikuttaa elämäämme ikuisesti vaikka aina emme niin haluaisikaan. Se mitä menneisyydestä jää käteen on jokaisen omissa käsissä.
Osasin odottaa kysymystä. Jousiaseen kanssa kuvattua on verrattu johonkin ihme naissoturiin, josta en ymmärrä mitään. :) Katson niin vähän hömppäsarjoja telkkarista. Kuvista on analysoitu valtaa ja vaikka mitä...
Joitakin kuvaamani yllättävä kontrasti ärsyttää mutta lue ensin tämä.
Mieti samalla millaisia kuvia sinä haluaisit itsestäsi otettavan? tai millaisia saaliskuvia metsällä ollessasi ylipäätään otat, voisiko esimerkiksi ammattikuvaaja tuoda kuviin arvokkuutta, varsinkin jos saaliisi on kymmenpiikkinen pukki? Kuvat ovat ikuisia, varsinkin kun ne ladataan nettiin.
Synkkä salaisuuteni on että nuorena metsätalousinsinööriopiskelijana tein opintojen ohella mallin töitä rahoittaakseni elämääni (toiset on mäkkärin kassalla...minä keikistelin kameralle...elämän suuria valintoja ja mahdollisuuksia molemmat). Avoimin mielin hyppäsin sellaiseen kelkkaan, jonka opeista olen enemmän kuin onnellinen. Miksi en siis kertoisi asioita kuvin jos se on osa minun menneisyyttäni?
Tykkään rajuista kontrasteista. Ne tuo vaihtelua elämään. Nuorena mm. tanssin klassista balettia koko kasvuiän ja laskin kilpaa vauhtilajeissa. Molemmissa olin oikeasti hyvä mutta silti olin lopun jäävän ajan talleilla hoitamassa hevosia eikä kukaan kyseenalaistanut ettenkö voisi tehdä niitä kaikkia. Meissä kaikissa on vähintään kaksi puolta....etu -ja takapuoli... ;)
Ihmiset lokeroidaan liian helposti erinäisiin "laatikoihin" ulkonäön, yhden puheenvuoron, kättelyn, ilmeen, olemuksen, vaatteiden, harrastusten, kuvien tai vaikka pahimmassa tapauksessa työn perusteella. Sorrun siihen itsekin. Pyrin ajattelusta kuitenkin aktiivisesti eroon. Pyrin ajattelemaan että jos kohtaan jonkun ihmisen vielä jossakin toisessa yhteydessä saattaa löytyä yllättäin jotain yhteistä...mitä vain. Harrastus esimerkiksi.
 |
| Kuvan nimi olkoon "Nainen passissa". Kuvittele jahtipuku iltapuvun tilalle. Kun taas kuorii ne haisevat metsävaatteet ja lähtee tansseihin niin eikös jokainen laita parasta päälle? Kuvaan on yhdistetty kaksi puolta minusta... |
Jos kuvat olisi kuvattu mainoskuviksi niin minä ostaisin molemmat. Mekon ja haulikon. Ja juu, en käy metsällä näin. Passissa olen asiallisesti pukeutuneena, kuten myös illallisella. Elämässä pitää olla myös ripaus glamouria.
Kuvista ihmisen silmä näkee sen mitä hän itse haluaa nähdä. Toisia tämä ärsyttää, toisia ei. Ihmiset ovat erilaisia!
Minä näen kuvissa taidetta, tahtoa ja arvostusta mutta kuvat ovat samalla hyvin henkilökohtaisia niissä on jokaisessa pala minun tarinaa, menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaa.
On kuvissa muutakin. Kuvissa on kauniita aseita sekä suomalaista osaamista. Yhden arvostetuimman suomalaisen designerin kädenjälki, taitava kampaaja - meikkaaja sekä todella ammattitaitoisen valokuvaajan näkemys siitä mitä hänelle elämästäni ja toiveestani kerroin.
Istun tällä hetkellä kotona reikäset kollarit ja villasukat jalassa takkaa lämmitellen. Aurinkoinen vapaapäivä. Taidan lähteä Urhon kanssa pitkälle lenkille.
Kuvat: Hajonta, Joni Turunen
Asu: Jukka Rintala
Meikki ja kampaus; Studio Helmi, Milla Joska
Metsästysjousi on Rajajousesta - Nykyään se on minun oma ja ihan rahalla ostettu.
