Maastorataneitsyys menetetty

Kävin ensimmäistä kertaa "oppipoikana" 3D-maastoradalla Petikossa. Miten innoissaan olinkaan! Mielestäni ulkona on huomattavasti kivempi ampua...Luonnollisesti!

Tähän asti olen ampunut vain 20m ja Maunulan sisäradalla 18m. Uskaltauduin ylittämään itseni ja ammuin 45m isoa karhua ja voitteko kuvitella, osuin!

Tähtäin on vieläkin vaihtamatta ja pinnien säätö jäi odottamaan tähtäimen uusintaa. Siksi pitikin arviolta ampua. Seisovaa nallea osuin nallen vasempaan kainaloon ja rintaan. Korkeus hyvä mutta sivusuunnassa aina tillitti sivuun. Osuma vinossa nähtävästi sen takia että jousiaseeni kallistui vinon karhun mukaan, perusvirheitä. Onneksi minulla on hyvä opettaja! Vesivaaka tähtäimessä todisti katsottuani nallea hänen jousellaan. Ihan parasta oppia aina jotain uutta ja huomata omat virheet.

Maastorata on loistava paikka. Pääsee luonnollisesti kokeilemaan ampumista ylös ja alas rinnettä. Metsäihmisenä tietysti puiden etäisyydet on tuttua arviointia mutta jotenkin eläinkaaveiden koot tekivät kepposia. En heti osannut arvioida jonkun suuren ennen näkemättömän eläimen matkaa kuten karhun, tottumiskysymyksiä.

Olin itse istuttamassa pupuja paikalleen, sain niistä toisen. Ensimmäinen nuoli tosin osui tuohon vihreään...mutta onneksi nämä pupet ei lähde karkuun.. ;)

Haastavinta oli ampua kojoottikaavetta alas rinnettä. Miten se vitaali ihan kuin olisi siirtynyt nuolen tieltä? :D Alasrinnettä oli jotenkin vaikea arvioida myös matkaa. Ampumisetäisyys on suoralinja eteenpäin, ei todellinen kävelymatka.

Pari tuntia könyttyämme metsässä olimme vasta puolessa välissä! Rata on yllättävän pitkä ja nyt aurinkoisten kesäiltojen saapuessa tiedän mistä minut löytää. Ihan parasta! Voiko olla parempaa tapaa vietää kevät ja kesäiltoja? No ehkä samalla linjalla ovat haulikkoradalla paukuttelu tai puutarhassa nysvääminen... :)

Tarkennus ei onnistunut, ei sitten millään! Nokin lenkki meni Jukalta poikki laukauksessa. Juuri oli edellisellä rastilla puhetta että lenkki pitäisi vaihtaa...niinhän siinä sitten kävi.

Hakuamm...eikun haulikkoammuntaa

Luvassa hauskoja ratatreenejä - tavoitteena tulla paremmaksi metsästäjäksi
kuva: Joni Turunen/Hajonta, Beretta Field/Sako, Härkilä/Urheiluase
Meikki ja kampaus: Milla Joska/Studio Helmi

Ampumistaidon kehittäminen ja ylläpitäminen on todella tärkeää. Kai se on aika itsestäänselvä juttu tai ehkä se on liiankin itsestäänselvää ja siksi se jää usein tekemättä? Parit paukut radalla ennen kauden alkua...kuulostaa ehkä tutulle.

Kuuden vuoden aikana olen käynyt luvattoman vähän rikkomassa kiekkoja. Sen verran että on syksyllä tarttunut haulikko oikein päin käteen..ehkä vähän enemmän. Poden ratakuumetta mutta olen arka. En uskalla mennä kokeneempien arvostelevien silmien alle. Tosin onneksi olen päässyt käymään radalla, jossa ei ole ollut samaan aikaan muita joten olen saanut rauhassa ihastella ehjiä kiekkoja... ;)

Joka kerta radalla tulee jotain uutta jopa vanhallekin ketulle jos ei ammuntataitoon niin sitten sosiaalisen kanssakäymisen kautta. Varsinkin jos uskaltautuu astumaan epämukavuusalueelle ja lähteä vaikka tanssitreeneihin suoraan radalta (heh heh...kuulin huhuja että näinkin voi käydä). Jos sanon että en pidä jostakin lajista niin oikeasti en vain osaa tai ehkä pikemminkin en ole viitsinyt opetella. Uskallan väittää monen muunkin nostavan epävarmuuden edessä inhokkikortin...voin olla väärässä ja siinä tapauksessa kuulostan hiukan oudolle..Rohkeasti vain härkää sarvista ja radalle joka iikka!

Toistot juurruttavat opittua niin hyvässä kuin huonossa, joten valmentaja auttaa oikeaoppiseen alkuun ja pian huomaatkin opettavasi jo muita! Olen itse saanut yksittäisiä ohjeita siitä miten ampuminen tapahtuu. Hyviä neuvoja kaikki ja hyvin olen pärjännyt.Paitsi että omasta mielestäni toimintani radalla muistuttaa säikähtänyttä kaurista ajovaloissa, joka töröttää haarat levällään aina kun mahdollista (se on niin turvallista harottaa jalat tukevasti maanpinnalla..naisellista)

Koskaan ei ole käynyt mielessä että ampumiseen voisi panostaa sen verran että palkkaisi valmentajan. Voi kumpa olisin tajunnut tämän vuosia taaksepäin... Nyt olen siinä pisteessä että valmennus alkaa ja olen siitä innoissani kuin pieni pupu porkkanoista.

"Lahjattomat treenaa" ei kyllä päde metsästysammunnan kanssa vaikka rata-ampumisella ja saalislaukauksella on eroa. Kiekkojen hajottamiset hyvillä opeilla auttavat myös riistalaukauksen onnistumisessa ja itsevarmuuden lisäämisessä. Tai niin ainakin haluan uskoa! Syksyllä se sitten nähdään...Voin sitten syyttää opettajaa jos en enää osu mihinkään... ;)

Ratatreenit on hauskaa ja kehittävää ajanvietettä. Tarkkuus, opitut liikeradat ja rauhallisuus - siinä minun eväät itselleni ennen valmennuksen alkamista. Tiedän että ne romutetaan! Nyt jännitän kenellä nakki napsahtaa ja kuka saa harteilleen sähköjäniksen opettamisen?! :) Pidän teitä ja itseäni vielä jännityksessä. En malta odottaa!!