Päng Päng, Baby!

Villiturkiskaulus lämmittää myös treeneissä. Kuva:Hajonta/Joni Turunen, Villiturkis: Marita Huurinainen, Kauneus: Studio Helmi, Milla Joska, Haulikko: Beretta Field/Sako

Aurinko paistaa ja meri kimaltaa mutta tuuli käy Helsingin kaduilla vielä kylmästi. Kruunuhaka on kauneita Helsinkiä. Vanhoja rakennuksia, historiaa ja satunnaisia pieniä kauppoja. Näillä kaduilla on kiva kävellä.

Urheiluase, idyllinen ja kotoisa kivijalkakauppa on ollut paikallaan jo 70 vuotta. Liikkeestä löytyy valikoituja tuotteita ja he edustavat vaatemerkkejä kuten Laksen, Härkilä, Chevalier sekä aseissa ovat edustettuna mm. Beretta, Sako, Tikka, Blaser ja Perazzi.

Niille jotka eivät ole lukeneet aiempia kirjoituksiani niin eksyin Urheiluaseeseen aikaisemmin keväällä sattumalta etsiessäni kuvausvaateusta. En tiennyt että liike myy myös metsästysvaatteita - Nyt tiedän! Puhelu ystävälliselle kauppiaalle ja tiesin heti että tähän liikkeeseen haluan tutustua takemmin.

Ensimmäisenä äimistyin, sillä liikkeellä ei ole nettikauppaa. Toisaalta ostan jousenikin Rajajousesta jolla ei ole nettikauppaa eli mitäs tässä äimistelen. Urheiluaseen asiakaskuntaa on jo kolmannessa polvessa, joten asiakkuudet ovat pitkäikäisiä.

Päädyin parin hypistelykerran jälkeen hankkimaan Beretat Kruunuhaasta, enkä ole katunut kauppoja. Haulikon hankinta oli mutkatonta sillä ostin ne maksuttomassa Private Customer-palvelussa, jota Urheiluaseen Tuomas Tähtinen suosittelee asiakkailleen, jotka haluavat tehdä kaupat rauhassa tai esimerkiksi aloittelijoille, jotka eivät ehkä tiedä mitä ovat hakemassa. Daamit, soitto liikkeeseen ja päivä kalenteriin, ei se sen vaikeampaa ollut. Voin vannoa että ette pety! ;)

Aseen hankinnassa on Tuomaksen mukaan kaksi oleellista muuttujaa - käyttötarkoitus ja budjetti. On myös hyvä muistaa että metsästys -tai rata-ase on henkilökohtainen harrastusväline. Jokaisen on hyvä kokeilla mikä aseista istuu itselle parhaiten ja tehdä valinta sen mukaan. Käyttäjän olisi tärkeää osallistua hankintaan vaikka kyseessä olisikin lahja.

Keskusteluissa olen huomannut että nainen hakee usein ensisijaisesti kevyttä haulikkoa. Miksi? Puntit heilumaan vaan. On hyvä muistaa että kevyt potkii enemmän. Itse suosittelen siis jämäkkää haulikkoa ja siksi käyn salilla tiuhempaan parantamassa lihasten hyvinvointia.

Seuraavaksi alan pähkäilemään panosten parissa.. Montako grammaa ja montako haulia. Luodeissa - vaipalla vai ilman? (kuulostaa pissakakka -jutuilta) Millä supistajalla mitäkin (tää menee jo synnyttämisen puolelle...) ja kuinka monta ja missä. Yksi vaihtoehto on ollut hurjan helppo mutta sitten jos valinnanvaraa on enemmän kuin tarpeeksi niin minkä niistä sitten osaa valita ja miksi? Katso sieltä taulukosta ei kerro oikeasti ihmisille yhtään mitään. Niin ja ei ne miehetkään tiedä, eikä tietämättömyyttä tarvitse hävetä. Asiantunteva myyjä osaa auttaa myös tässäkin pulmassa.

Ratapaukkujen ostoon! Ensimmäinen Haulikkohelmien testitapahtuma Sakon Shotgun shooting day for Ladies on takana. Itse sihteerin osassa pyörin köökin puolella ja ammuin ekat trapit ever. En osunut. Syytän järjestäjän stressiä ja työväsymystä... :) Rata-ammuntataidoissa on ihan sikana parannettavaa. En edes tiedä miten noin suurilla radoilla käyttäydytään... Huippu tyyppi Mopsi Veromaa huomautti että hän on myös hyvinkin äänekäs persoona, joten ehkä sulaudun joukkoon..pinkisti. En kuitenkaan hylkää "omaa" huomattavasti hiljaisempaa ampumarataa. Tosin siellä toiminta loppuu tänä vuonna joten nautin vielä hetken hiljaisista treeneistä...

Hakuamm...eikun haulikkoammuntaa

Luvassa hauskoja ratatreenejä - tavoitteena tulla paremmaksi metsästäjäksi
kuva: Joni Turunen/Hajonta, Beretta Field/Sako, Härkilä/Urheiluase
Meikki ja kampaus: Milla Joska/Studio Helmi

Ampumistaidon kehittäminen ja ylläpitäminen on todella tärkeää. Kai se on aika itsestäänselvä juttu tai ehkä se on liiankin itsestäänselvää ja siksi se jää usein tekemättä? Parit paukut radalla ennen kauden alkua...kuulostaa ehkä tutulle.

Kuuden vuoden aikana olen käynyt luvattoman vähän rikkomassa kiekkoja. Sen verran että on syksyllä tarttunut haulikko oikein päin käteen..ehkä vähän enemmän. Poden ratakuumetta mutta olen arka. En uskalla mennä kokeneempien arvostelevien silmien alle. Tosin onneksi olen päässyt käymään radalla, jossa ei ole ollut samaan aikaan muita joten olen saanut rauhassa ihastella ehjiä kiekkoja... ;)

Joka kerta radalla tulee jotain uutta jopa vanhallekin ketulle jos ei ammuntataitoon niin sitten sosiaalisen kanssakäymisen kautta. Varsinkin jos uskaltautuu astumaan epämukavuusalueelle ja lähteä vaikka tanssitreeneihin suoraan radalta (heh heh...kuulin huhuja että näinkin voi käydä). Jos sanon että en pidä jostakin lajista niin oikeasti en vain osaa tai ehkä pikemminkin en ole viitsinyt opetella. Uskallan väittää monen muunkin nostavan epävarmuuden edessä inhokkikortin...voin olla väärässä ja siinä tapauksessa kuulostan hiukan oudolle..Rohkeasti vain härkää sarvista ja radalle joka iikka!

Toistot juurruttavat opittua niin hyvässä kuin huonossa, joten valmentaja auttaa oikeaoppiseen alkuun ja pian huomaatkin opettavasi jo muita! Olen itse saanut yksittäisiä ohjeita siitä miten ampuminen tapahtuu. Hyviä neuvoja kaikki ja hyvin olen pärjännyt.Paitsi että omasta mielestäni toimintani radalla muistuttaa säikähtänyttä kaurista ajovaloissa, joka töröttää haarat levällään aina kun mahdollista (se on niin turvallista harottaa jalat tukevasti maanpinnalla..naisellista)

Koskaan ei ole käynyt mielessä että ampumiseen voisi panostaa sen verran että palkkaisi valmentajan. Voi kumpa olisin tajunnut tämän vuosia taaksepäin... Nyt olen siinä pisteessä että valmennus alkaa ja olen siitä innoissani kuin pieni pupu porkkanoista.

"Lahjattomat treenaa" ei kyllä päde metsästysammunnan kanssa vaikka rata-ampumisella ja saalislaukauksella on eroa. Kiekkojen hajottamiset hyvillä opeilla auttavat myös riistalaukauksen onnistumisessa ja itsevarmuuden lisäämisessä. Tai niin ainakin haluan uskoa! Syksyllä se sitten nähdään...Voin sitten syyttää opettajaa jos en enää osu mihinkään... ;)

Ratatreenit on hauskaa ja kehittävää ajanvietettä. Tarkkuus, opitut liikeradat ja rauhallisuus - siinä minun eväät itselleni ennen valmennuksen alkamista. Tiedän että ne romutetaan! Nyt jännitän kenellä nakki napsahtaa ja kuka saa harteilleen sähköjäniksen opettamisen?! :) Pidän teitä ja itseäni vielä jännityksessä. En malta odottaa!!

Puoliautomaattinen haulikko - minkä näistä valitsen?

Tämä istuu minulle parhaiten..kuva on otettu uudenvuodenyönä..harjoittelin nostoja Maunon kanssa... :D

Nainen on hyvä mutta ei helppo asiakas kun oikein innostuu jostakin. En koskaan osta sikaa säkissä vaan tutkiskelen, keskustelen ja lueskelen muiden valintoja. Parasta tietysti jos pääsee testaamaan mutta aina ei ole mahdollista testata kaikkia merkkejä ja malleja. Myyrämäiset ystäväni auttavat mielellään. Miehet hullaantuvat ja muuttuvat hetkessä pikkupojiksi selittäessään aseiden ominaisuuksista. Se on siistiä!

Asiaan! Eräs tuttu mies kysyi minulta suoraan (selkeästi ihmeissään... :D) " Miksi sinä haluat puolarin?" Vastaukseni taisi olla että "You Know me!? Tällainen hardcore puskajussi.. Miksi en haluaisi?"

Me täällä rannikolla metsästellään merellä ja muutoin haastavissa oloissa ryömien hardcore sissimeiningillä maalit naamassa  sekä hanhi -ja kyyhkypelloilla oljenkorreksi naamioituneena (olen siinä aika hyvä..tuppaan vain nukahtamaan jos olen liian pitkään hiljaa paikallani..)...no ainakin silloin kun tulee ryömittyä...

Sain mielenkiintoisen kommentin, että aseen ulkonäkö on toissijainen seikka. Kirjoitin siitä kolumnin Jahdissa.fi-lehteen (...juttua vielä mutustelen sen verran että saan tämän noin puoli vuotta kestäneen haulikkoprojektini lopullisesti päätökseen). Aloin mielestäni hyvän ja asiallisen kommentin jälkeen miettimään uudestaan komposiittiperäisiä tosinaisen tykkejä. Kyllä, edelleen lokeroin haulikot sen mukaan mikä näyttää hyvälle ja valikoin niistä ne yksilöt, jotka olen päässyt tapaamaan.

Varsinkin camo-kuosiset ovat kauniita. Nim.merk. Camo Lover! ;) Myös puolarit ovat siis hurjan kauniita! Kyllä. Ulkoisilla seikolla on merkitystä ainakin meille daameille...

Huvittunut! Ainoa järkevä kuva yhdestäkään puolarista(Otettu hienon lehtijäljitelmän takia! :D) - Kuosi on Beretta A300 Outlander max4

Tämähän tarkoittaa kuitenkin taas uuden opettelua, sillä en tiedä puolareista oikeastaan yhtään mitään. Teoriatietämystä ei lasketa...ja olen ihmisiä jotka ei aina usko ennen kuin itse näen... Miten tällainen haulikko huolletaan tai miten sillä sitten ammutaan tosi toimissa!? Tähän sellainen hämmentynyt hymiö...

Innoissaan odotan jo harjoittelua vaikka minun radatreenien alkamiseen on vielä muutama viikko. Olen muuten tasan kerran testannut puolaria radalla enkä edes muista minkä merkkinen se oli. :D ...vahva pohja, eikö! Jostakin se on vain lähdettävä liikkeelle.. Aina voi ja kannattaa oppia jotain uutta!

Puolarivaihtoehtoja tuumailin kotiväen kanssa ja nettiä selaten. Tarvitsen useamman henkilön mielipiteen, sillä mielipiteet näyttävät menevän vähän ristiin..itseasiassa joka asiassa. Nyt siis täytyy luottaa kokeneempien miesten mielipiteeseen (ja ulkonäkö täytyy tietysti miellyttää ainakin minua..).

Muutamassa liikkeessä myyrät kävivät tarkastelemassa viime hetken tilanteita ja hintojakin ja päädyin seuraaviin vaihtoehtoihin (harmi vaan että myyrät (miehet) eivät osaa käyttää kameraa... :D Aina pitää ottaa kuva! Sillä kuva on kiva. Voi olla että en sitten päädy näihin mutta mielipiteitä saa onneksi (varsinkin naisena) muuttaa lyhyelläkin varoitusajalla... ;)

Mitäs sanotte näistä vaihtoehdoista:

CZ 712

Baikal mp 155 camo

Beretta A300 Outlander camo max4

Ainiin... Facebookissa ja Instagramissa illalla hehkutin päätöstäni ja valitsin perushaulikoksi Silver Pigeonin. Me So Happy! 

En ymmärrä miten joku voi vaihtaa esim.autoa usein koska valitseminen on hirveän stressaavaa! Yritän vielä tsempata ja pysyä järkevänä..

Haulikon hankinta - Miten löydän sen oikean?

Toisilla iskee keväisin autokuume. Minulla iski hervoton haulikkokuume ja tästä ei päästä helpolla.

Ennen kuin haaveilee haulikon ostamista kannattaa tutustua Poliisin sivustoon ampuma-aseluvan hankkimisesta http://www.poliisi.fi/luvat/ampuma_aseluvat - Metsästys ja ampumaharrastus ovat hyviä harrastuksia.

Haulikkona minulla on tällä hetkellä Franchi Renaissance classic. Se on ollut ihan sopiva. Ase on tosin keväthuoltoa vailla ja siitä sitten heräsi innostus että uusi haulikko on saatava ja onhan sitä oltava toinen jos kolmaskin...asujen mukaan...

Haussa on haulikko. Franchin tyyppinen ehkä astetta parempi (ehkä) vaikka siis mitään vikaa siinä ei ole ollut...mitä nyt varmistin vähän reistailee, kuten sanoin keväthuoltoa vailla... uusi ja uljas haulikko tulee olla sellainen millä pystyn treenaamaan kiekkoja mutta myös metsästämään. Toisaalta olen miettinyt puolaria koska sellainen puuttuu asekaapista..

Ensimmäinen tehtäväni oli löytää kauppa, jossa haluan asioida. Tutkin netissä liikeiden sivustoja. Netistä löytyy vaikka mitä. Minuun vetoaa ensisijaisesti visuaalisesti tyylikkäät nettisivut(ammattitauti) ja se ensivaikutelma jonka myyjästä saa kun hänen kanssaan juttelee ensimmäisen kerran.

Kivijalkakauppa on minun mielestäni ainoa mahdollisuus hankkia aseita ja metsästysvaatteita varsinkin jos ei tiedä mitä hakee. Tärkeää on asiantunteva ja ystävällinen palvelu sekä se että pääsee hipelöimään ja sovittamaan. Katselin liikkeitä sillä silmällä ja olin hiukan hukassa..

Pyörähdin pari viikkoa sitten kuvauksia suunnitellessani Helsingissä sijaitsevassa Urheiluaseessa, ihan sattumalta. Silmät suurena ihastelin vaatteita, sillä en tiennyt että liike myy metsästysvaatteita! Nyt tiedän!

Tänään palasin tuohon liikkeeseen ihastelemaan aseita ja olin kuin pikkutyttö karkkikaupassa. Minulle esiteltiin aseita ja alla muutama yksilö joihin itse ihastuin. Naiset eivät välttämättä ymmärrä numeroyhdistelmistä tai merkeistä. Haulikko on haulikko ja se on hyvä jos se tuntuu sille. Toisille käy kevyempi vaihtoehto ja toisille taas ei. Kokeilemalla se selviää!

Beretta Silver Pigeon

Neitonen: Kyyhkynen. Kauniit kaiverrukset, puinen perä ja istuu hyvin minun kropalle vähän niin kuin sisutukseen... Sopivan painava ei liian mutta ei kevytkään. Pidän jämäkän oloisista haulikoista. Aiemmin olen päässyt Pigeonilla ampumaan ja tykkäsin kyllä kovasti.

Beretta 690 Field III

Neitonen: Oi kaunis Bertta! Onnen lykkäs kun sain viettää pari päivää tämän kaunottaren kanssa. Kaunis haulikko. Kaiverrukset bueno! Tuli sellainen sellainen tunne että tämän minä haluan omistaa. Ihan niin kuin olisimme tunteneet aina. Parhaat metsäkaverit. Pidän sinusta huolen niin autat minua saamaan saalista. Kuulostaapas hassulta. En ole päässyt ampumaan mutta nostoja treenasin kotona. Nice One!

Perazzi SC3 (numeroyhdistelmät on tosi vaikeita muistaa..)

Neitonen: Onneli. Ehkä unelmien ase. Myyjä vinkkasi että ei tarvitse paiskata! Minä kun läimäytin tuttuun tapaan piipun kiinni. Totta! Ei tarvinnut kuin sulavasti niksauttaa. Kaiverrukset ovat todella kauniit! (minulle tärkeä juttu) ja puu kauniin värinen. Perä tuntuu naisellisen kevyelle. Olin ihmeissäni. "koneisto" eli lukkopesä lähtee irti! Tätä täytyy päästä testaamaan. Satu Mäkelä-Nummela ampuu MX2000/3 mallin Perazzilla. Hei muuten SC3 tarkoittaa kaiverrusluokkaa. Aika Pro-tieto! ;)

G.Defdurny - Sevrin A Liege fait pour (Tai jotain..)

Neitonen: Patricia Von... Miten olisi vanha haulikko? Käytettynä löytää hienoja yksilöitä. Käytetty on aina tietysti käytetty se täytyy muistaa... Olen ehkä entisessä elämässä ollut aatelinen. Tunnen kuinka "sininenveri" virtaa suonissani! Tällainen sivulukkoinen helmi on sisältä oikeasti kultaa! Yksilö on tehty 1913 tai ehkä jopa aiemminkin...Olisi tietysti hienoa kantaa aatelissuvun entistä Jahtikaveria fasaanijahdissa sulkahatussa, tweedhame heiluen.. Tyylikästä! Sopii ukkivainaan yksipiippusen kaveriksi vaikka ei ihan niin aatelisia olla...

Vaikea valinta! Onhan niitä muitakin... Jään tuumailemaan! Ihana Perjantai. Olen suorastaan in Love! Ajattele kun viikonlopun voisi aloittaa aina haulikoita ihaillen, suklaaleivosta mutustaen ja hyvää viiniä nauttien...Ai niin..no niinhän minä lähes aina teenkin. :)

Miten löydän sen oikean? Ehkä olen löytänyt, ehkä en...

Nainen ja ase

Franchi mussukkani ulkoilemassa

Miksi naiset pelkäävät aseita? ja nyt siis puhutaan metsästysaseista tai no miksi ei muistakin. Monta Ladya olen jututtanut ja asepelko on välillä valtava. Onhan ne aseet vaarallisia mutta vain väärinkäytettynä ja huonosti huollettuna. Kiinnostus naisilla aseisiin on kova.

Miehet oppivat käsittelemään ja ampumaan armeijassa. Lähtökohta on hiukan eri kuin meillä neitosilla. Jos nainen ei käy armeijaa on asiallinen oppi haettava jostakin muualta. Mutta mistä? Tästä lisää myöhemmin...

Pakko myöntää. Minä hiukan pelkään kivääreitä vaikka sellainenkin löytyy. Ei siinä ole mitään hävettävää. Pelko johtuu ihan siitä että ne kerrat, jotka olen ampunut on tuntunut olkapäässä niin pahalle että olen pysytellyt mieluummin mukavuusalueella haulikon kanssa jotenkin se on istunut minulle paremmin. Kukaan ei ole koskaan opettanut tai neuvonut miten aloittaa.

Ampumaradoille meneminen on myös iso kynnys. Sinne PROjöröjukkien sekaan ei ole helppo tulla. Mitäs jos en toisellakaan kerralla osu tai opi ja kaikki äijät katsoo rivissä..kuumottavaa.

Kirjoitin viime jahdissa.fi -lehdessä oppimisen pitkästä taipaleesta lähinnä jousiaseen kanssa. Mietin miten vahvasti ne tunteet liittyy myös muuhun harjoitteluun. Lue juttu alla olevasta linkistä.

Hoen aina itselleni että "Jos et onnistu ensimmäisellä kerralla niin harjoittele lisää niin kauan että alkaa onnistumaan." Ei siis pidä antaa periksi. Joku kirjoitti netissä että jos ei onnistu niin sitten melkein kannattaa antaa olla. Olen eri mieltä! Jos on halua oppia niin silloin sitä tekee kaikkensa sen eteen että oppii omien vaatimusten ja tavoitteiden mukaan.

Koska ampuminen kiinnostaa ja janoan tietoa. Asiaan on tulossa muutos. Olen päättänyt ottaa härkää sarvista. Mukavia hetkiä ampumaradalla siis luvassa niin haulikon kuin kiväärinkin kanssa. Ihailen naisia ja miehiä jotka osaavat ampua hyvin. Ajattelin oppia edes sen verran että jos vaikka metson saisin saaliiksi ensi syksynä.

Oma ongelmani on se että en ymmärrä aseista mitään muuta kuin sen että niillä metsästetään ja mitä metsästetään, miten ne tulee perushuoltaa ja niiden kanssa tulee olla varovaisia. Mitä lupia tarvitaan ja mitä lakeja metsästykseen ja aseisiin liittyy..

Mutta pitääkö minun tietää jotain aseen tekniikasta? Mitä esim. Beretan haulikossa A300 tarkoittaa Outlanderissa ja mitä se max4 on? Mikä vieteri kannattaa vapauttaa pidemmän tauon ajaksi? tai millainen kiikari sopii mihinkin kiskoon? Hmm.. pitääkö naisen tietää näitä ennen kuin kykenee ampumaan? Ouh...Dear! (tai deer! vai one beer please? :D ).

Entäs ampumatekniikka sitten. Mistä tiedän ilman viisaampaa että mihin minun tulee liikkuvassa maalissa tähdätä. Tai miten haulikon kanssa swingi nyt sitten menee ja milloin tiedän että mulla on hyvä swingi? Svengata osaan kyllä...

Nyt en siis yleistä. Suomessa on naisia, jotka ymmärtävät aseiden päälle paljonkin. :)

On siis aika kutsua apuvoimat kehiin! Töttöröö! Valmentajahaku käynnissä!

Viittasin yllä Jahdissa.fi-lehden kirjoitukseeni: It´s a long way to the top if you wanna Rock´n Roll http://www.huntingfishingww.com/en/magazine/9238/775605/metsanneito.html

"Bella" Beretta

My kind of Sunday!

Tällainen baby eksyi mulle hoitoon! Nimesin sen "Bella" Beretaksi. Ihastelin Bellan kaiverruksia. Aseet ovat todella kauniita.

Valitettavasti joudun hänet palauttamaan mutta tämä baby on Tervetullut meille useamminkin!