Maastorataneitsyys menetetty

Kävin ensimmäistä kertaa "oppipoikana" 3D-maastoradalla Petikossa. Miten innoissaan olinkaan! Mielestäni ulkona on huomattavasti kivempi ampua...Luonnollisesti!

Tähän asti olen ampunut vain 20m ja Maunulan sisäradalla 18m. Uskaltauduin ylittämään itseni ja ammuin 45m isoa karhua ja voitteko kuvitella, osuin!

Tähtäin on vieläkin vaihtamatta ja pinnien säätö jäi odottamaan tähtäimen uusintaa. Siksi pitikin arviolta ampua. Seisovaa nallea osuin nallen vasempaan kainaloon ja rintaan. Korkeus hyvä mutta sivusuunnassa aina tillitti sivuun. Osuma vinossa nähtävästi sen takia että jousiaseeni kallistui vinon karhun mukaan, perusvirheitä. Onneksi minulla on hyvä opettaja! Vesivaaka tähtäimessä todisti katsottuani nallea hänen jousellaan. Ihan parasta oppia aina jotain uutta ja huomata omat virheet.

Maastorata on loistava paikka. Pääsee luonnollisesti kokeilemaan ampumista ylös ja alas rinnettä. Metsäihmisenä tietysti puiden etäisyydet on tuttua arviointia mutta jotenkin eläinkaaveiden koot tekivät kepposia. En heti osannut arvioida jonkun suuren ennen näkemättömän eläimen matkaa kuten karhun, tottumiskysymyksiä.

Olin itse istuttamassa pupuja paikalleen, sain niistä toisen. Ensimmäinen nuoli tosin osui tuohon vihreään...mutta onneksi nämä pupet ei lähde karkuun.. ;)

Haastavinta oli ampua kojoottikaavetta alas rinnettä. Miten se vitaali ihan kuin olisi siirtynyt nuolen tieltä? :D Alasrinnettä oli jotenkin vaikea arvioida myös matkaa. Ampumisetäisyys on suoralinja eteenpäin, ei todellinen kävelymatka.

Pari tuntia könyttyämme metsässä olimme vasta puolessa välissä! Rata on yllättävän pitkä ja nyt aurinkoisten kesäiltojen saapuessa tiedän mistä minut löytää. Ihan parasta! Voiko olla parempaa tapaa vietää kevät ja kesäiltoja? No ehkä samalla linjalla ovat haulikkoradalla paukuttelu tai puutarhassa nysvääminen... :)

Tarkennus ei onnistunut, ei sitten millään! Nokin lenkki meni Jukalta poikki laukauksessa. Juuri oli edellisellä rastilla puhetta että lenkki pitäisi vaihtaa...niinhän siinä sitten kävi.

Jahdissa 2015/4 Kaunis metsästyshaulikko kaiverruksilla

Kaunis metsästyshaulikko kaiverruksilla -kolumni luettavissa @ Jahdissa-lehti
Posted by Metsänneito - Naisellinen blogi metsästyksestä on 30. huhtikuuta 2015

Nainen ja ase

Franchi mussukkani ulkoilemassa

Miksi naiset pelkäävät aseita? ja nyt siis puhutaan metsästysaseista tai no miksi ei muistakin. Monta Ladya olen jututtanut ja asepelko on välillä valtava. Onhan ne aseet vaarallisia mutta vain väärinkäytettynä ja huonosti huollettuna. Kiinnostus naisilla aseisiin on kova.

Miehet oppivat käsittelemään ja ampumaan armeijassa. Lähtökohta on hiukan eri kuin meillä neitosilla. Jos nainen ei käy armeijaa on asiallinen oppi haettava jostakin muualta. Mutta mistä? Tästä lisää myöhemmin...

Pakko myöntää. Minä hiukan pelkään kivääreitä vaikka sellainenkin löytyy. Ei siinä ole mitään hävettävää. Pelko johtuu ihan siitä että ne kerrat, jotka olen ampunut on tuntunut olkapäässä niin pahalle että olen pysytellyt mieluummin mukavuusalueella haulikon kanssa jotenkin se on istunut minulle paremmin. Kukaan ei ole koskaan opettanut tai neuvonut miten aloittaa.

Ampumaradoille meneminen on myös iso kynnys. Sinne PROjöröjukkien sekaan ei ole helppo tulla. Mitäs jos en toisellakaan kerralla osu tai opi ja kaikki äijät katsoo rivissä..kuumottavaa.

Kirjoitin viime jahdissa.fi -lehdessä oppimisen pitkästä taipaleesta lähinnä jousiaseen kanssa. Mietin miten vahvasti ne tunteet liittyy myös muuhun harjoitteluun. Lue juttu alla olevasta linkistä.

Hoen aina itselleni että "Jos et onnistu ensimmäisellä kerralla niin harjoittele lisää niin kauan että alkaa onnistumaan." Ei siis pidä antaa periksi. Joku kirjoitti netissä että jos ei onnistu niin sitten melkein kannattaa antaa olla. Olen eri mieltä! Jos on halua oppia niin silloin sitä tekee kaikkensa sen eteen että oppii omien vaatimusten ja tavoitteiden mukaan.

Koska ampuminen kiinnostaa ja janoan tietoa. Asiaan on tulossa muutos. Olen päättänyt ottaa härkää sarvista. Mukavia hetkiä ampumaradalla siis luvassa niin haulikon kuin kiväärinkin kanssa. Ihailen naisia ja miehiä jotka osaavat ampua hyvin. Ajattelin oppia edes sen verran että jos vaikka metson saisin saaliiksi ensi syksynä.

Oma ongelmani on se että en ymmärrä aseista mitään muuta kuin sen että niillä metsästetään ja mitä metsästetään, miten ne tulee perushuoltaa ja niiden kanssa tulee olla varovaisia. Mitä lupia tarvitaan ja mitä lakeja metsästykseen ja aseisiin liittyy..

Mutta pitääkö minun tietää jotain aseen tekniikasta? Mitä esim. Beretan haulikossa A300 tarkoittaa Outlanderissa ja mitä se max4 on? Mikä vieteri kannattaa vapauttaa pidemmän tauon ajaksi? tai millainen kiikari sopii mihinkin kiskoon? Hmm.. pitääkö naisen tietää näitä ennen kuin kykenee ampumaan? Ouh...Dear! (tai deer! vai one beer please? :D ).

Entäs ampumatekniikka sitten. Mistä tiedän ilman viisaampaa että mihin minun tulee liikkuvassa maalissa tähdätä. Tai miten haulikon kanssa swingi nyt sitten menee ja milloin tiedän että mulla on hyvä swingi? Svengata osaan kyllä...

Nyt en siis yleistä. Suomessa on naisia, jotka ymmärtävät aseiden päälle paljonkin. :)

On siis aika kutsua apuvoimat kehiin! Töttöröö! Valmentajahaku käynnissä!

Viittasin yllä Jahdissa.fi-lehden kirjoitukseeni: It´s a long way to the top if you wanna Rock´n Roll http://www.huntingfishingww.com/en/magazine/9238/775605/metsanneito.html

Uusin Jahdissa-lehti on ilmestynyt! It´s a long way to the top if you wanna Rock´n Roll

Uusin Jahdissa-lehti on ilmestynyt! It´s a long way to the top if you wanna Rock´n roll (...tällä mekolla ei paljoa kä...
Posted by Metsänneito - Naisellinen blogi metsästyksestä on 1. huhtikuuta 2015

Me ollaan hyviä tyyppejä!

Uusin Jahdissa.fi -lehti on ilmestynyt! Käy lukemassa tietysti minun löpinät mutta toki myös koko lehti...Heti lukemisen jälkeen aloin suunnittelemaan pientä Ruotsin reissua...Kuka lähtee mukaan? :)

Julkaisu käyttäjältä Metsänneito - Naisellinen blogi metsästyksestä.

Ensimmäinen jänisjahti jouskalla eli yksi hulvaton metsäpäivä

Eka kerta on kyllä kivulias. Into piukeena ja onhan tätä nyt harjoiteltu mutta silti kaikki on niin uutta ja ihmeellistä. Neuvoja satelee. Sun pitää vaihtaa se tähtäin tai siis molemmat. Ja stabi puuttuu ja kärkiäkään ei ole. Heh. Onneksi asiantunteva Rajajousi auttaa jousiasioissa ja pitää järjen päässäni.

Aika pimeetä... :)

Torstaina Maunulan ratatreenien jälkeen olin sopinut myöhäiset treffit Keravalle. Siis pakkohan sinne oli ehtiä koska lauantaina on edessä jahtipäivä.

Paniikissa söpötän aina niin yltiörauhalliselle ja vakaalle vastapelurille että "Siis niin siistii. Mä opin taas jotain uutta..niin huikeeta siis cool.." kälä kälä..ja en ihmettele jos päästin suustani että OMG! 

Olin sekaisin väsymyksestä ja suunnattomasta riemusta. Olen kehittynyt ja pääsen jahtiin. Onhan se nyt hienoa! Olen vain väsyneenä ärsyttävän äänekäs ja kikattava pikkutyttö. Ehkä Jorma ymmärtää... :D

Shockwawes 100 on minun valinta pupujahtiin

Shockwawes kolmen setti lähti iloisesti mukaani. Näillä lähtee. Sopivan hintaisia ja miellyttävän kevyitä!

Kärjet sopivat nuoliini. Olin nimittäin hiukan huolissani että miten nämä sulat?? ehkä kuitenkin uudet nuolet pitäisi hankkia? (haaveilin saavani pinkit sulat...aivan kuten eräällä miehellä...olen vähän kade.. :D ) No mutta järki päähän. Nuolet ovat ihan hyvät minulle ja sulat ovat juuri sopivat. Kaikkea ei ole pakko ostaa tai uusia ekaan jahtikertaan kun on panostanut ja ostanut hyvän aloitussetin ammattitaitoisilta myyjiltä.

Hiukan ihailin siinä sivussa kauriille ja majavalle suunnattuja kärkiä ihan vain koska olin tietysti naisellisesti miettinyt että metsästyskärki pitää olla linjakkaan kaunis ja paketti punainen... Nooooh... en saanut niitä mutta ehkä kevään massepassiin? (Hulluhymiö). 

Tähtäimet ja muut jäi hyllyyn, siihen seuraavaan kertaan. Pakettia isosta maailmasta odotellessa...

Nämä on aika päheitä!

Jahtia edeltävä ilta

Olen niitä jotka iloitsevat asioista pitkään mutta toimivat viime sekunnilla.

Kaivelin villahousut, untuvatakin, metsästyshousut ja villapaidan. Kengät pitäisi vaihtaa...vanhat Haltit alkaa olla reikiä täynnä. Vanhat ja uskolliset. Jos alkaisin luetella mitä voisin hankkia niin homma karkaisi käsistä.

Pari lasia punkeroa ja kaurissorsseliä ruisnapilla...Avot. Ehkä tämä tästä.

Campo Viejo pääsi minun suosituimpien viinien listalle

Kaurissörsseliä rusinapilla

Jahtipäivä

Herään klo5.00. Ihan sekava olo. Näin unta että sain jäniksen ja vein sen täytettäväksi. Pidin pupua aina mukana. Sen hampaat olivat isot ja ihan kuin se olisi irvistänyt..hiukan kukkuu-uni mutta ihan perusuni minulle.

Pitäisi ajaa Hauholle vajaat pari tuntia. En jaksa meikata ja mitä ihmettä kynnetkin on lakkaamatta. Aamu alkoi siis epätavallisesti. Sipaisen kuitenkin neutraalia huulipunaa ja virkistän kasvoni ruusuvoiteella :) ...Kurkistan Planon jouskalaukkuun ja siellä ne on...Shokkivavet...ihanat uudet ja kiiltävät metsästyskärjet. Juon kahvia ja ihailen niitä hetken. On ne sitten hienot! Metsästysfiilis kohenee.

Olen ensimmäisenä Hauhon metsästysseuran mestoilla (30min ennen muita). Joko mennään joko mennään missä pupu joko mennään...kuulkaa kaikki mulla on jouska... 

Seuran äijät luulivat varmaankin että olin eksynyt. Hinkaan joustani silmät ilosta ja onnesta kiiluen. (vähän niin kuin korkkarikaupassa..)

Hullunkurinen (mutta ehkä hauskin ikinä) metsästysseurueemme valuu paikalle. Koiramiehet jaetaan ja sitten menoksi...Herra jahtipäällikkö jo taisi todeta että ihan sama vaikka nallipyssyllä paukuttelet.. Höh..senkin jörrikkä ;) ...Eikö se nyt tajua että en vain ole koskaan ollut mistään näin innoissani.. :D

Seurat ja ihmiset ovat ympäri Suomea hyvin erillaisia mutta silti niissä kaikissa vallitsee samanlainen fiilis. Nyt olin vain timanttini pauloissa että en jaksa pohtia sitä nyt enempää. 

Passeja vaihdettiin ja jälkiä nähtiin. Koira oli söpö ja ihan varmaan sillä oli ripsaria! Neitiä ei nyt huvittanut. Naisena koin suurta myötätuntoa...eihän sitä nyt aina huvita. Ehkä sillä oli ekat juoksut tulossa.

Jouskan kanssa

Kun sitten sain omaa aikaa sädehtivän timantin kanssa niin fiilis oli huikea! Olin onnellinen. Toki mietin että miten sitä nyt sitten heilutaan. Oikeastaan vaikka en kuullut koiran haukkua tai nähnyt pupuja niin jahti oli onnistunut.

No huh...ollaampas sitä polleena - Eka jänöpassi!

Ilman stabia pärjäsin oikein hyvin. ;) Ja tähtäinkin oli just hyvä! Luovun pinnitähtäimestä kyllä mutta ensin sen eteen on tehtävä töitä. Treenattava lisää ja saatava ampumisvarmuutta. "Olen ehkä valmis?" ei riitä.

Timantin ulkoiluttaminen teki hyvää. Minun silmissä timanttini säteilee nyt enemmän kuin koskaan. Että oli tällä päivällä aika suuri merkitys vaikka elukkaa ei näkynytkään!

Tajusin passiin mennessä että "Hei, mä en tarvitse korvatulppia!" :)

Isoin huoleni tällä hetkellä on kauniiden kärkien säilytys. Alankin etsimään sopivan naisellista säilytysrasiaa. Hyviä vinkkejä otan mielelläni vastaan!

Kiitos ihanalle ja komealle isäntäseuralle! 

Me tulemme varmasti uudestaan. Nuotiolla olisi helposti vierähtänyt turistessa koko ilta. Kiitos myös riistakeiton tehneelle! Resepti olisi kiva saada?!

Ai niin..jahtireissuilla saattaa tapahtua kaikkea omituista..Päivä sisälsi yhden naisellisen haulikon mökille unohtamisen, yhden (minun) autonavaimen kadottamisen joka löytyi lumesta... minä kaaduin lähestulkoon nuotioon ja kotimatkalla en ole ehkä nauranut koskaan niin paljoa autoa ajaessa. "Erä Pirkot ja Jormat" kiittävät.

Metsästysreissut ovat sosiaalista toimintaa parhaimmillaan!

Seuraa Metsänneitoa Facebookissa

Julkaisu käyttäjältä Metsänneito - Naisellinen blogi metsästyksestä.

Nainen metsästää - mies mukaan metsälle

Nainen on nainen vaikka metsästäisikin. Kuva Joni Turunen, Hajonta

Naisten metsästysharrastus saa huomiota aina kun aihe nousee esille. Se on ihan hyvä koska miesten metsästysharrastus on perus äijämeininkiä, normitoimintaa. Naiset tuovat harrastukseen mielenkiintoa, aiheuttavat kysymyksiä ja ihmettelyä, positiivista pörinää mutta myös tuovat metsästyskulttuuriin uusia tuulia. Harrastuksesta puhutaan ja ollaan reilusti ja avoimesti onnellisia.

Metsästys harrastuksena kehittyy. Aina oppii jotain uutta mutta perinteistäkin on hyvä pitää kiinni. Uudet tuttavuudet ja asioista puhuminen tuo uusia näkökulmia ja tekee harrastuksesta mielenkiintoisen, sosiaalisen. 

Välillä kuulostaa siltä että joidenkin maailmankirjat ovat sekaisin. Ensin naiset tarttuivat moottorisahaan ja sitten metsästysaseeseen.  Ajavat traktoria ja juovat olutta. Nuo kaikki ovat minulle tärkeitä asioita. Kyllä, kylmä olut on maailman paras saunajuoma. :)

Naisten eräharrastuksissa ei kuitenkaan ole mitään ihmeellistä. Metsästys ei tee meistä metsästävistä naisista mitenkään outoja lintuja tai mieleltään vinksahtaneita. Tosin harrastus ei sovellu kaikille naisille tai soveltuu mutta se vaatisi tietynlaista asennemuutosta jos roskiksellekaan ei voida mennä ilman meikkiä ja korkkareita… :)

Metsästys on luonnollinen, moninainen ja "aatelinen" harrastus, jossa on tilaa ja mahdollisuuksia kaikille niin miehille kuin naisillekin. Suomalaisten tulisi vain unohtaa katkeruus ja kateellisuus, sillä jaettu ilo on huomattavasti kivempaa kuin kyräily ja toisten tekemisten arvostelu.

Naiset innostuvat metsästyksestä miehensä ja/tai koirien kautta mutta ei pidä yleistää. Esimerkiksi metsäalalla naisten metsästys harrastuksena ja elämäntapana ei ole mikään erikoisuus. Moni alalle hakeutuva nainen metsästää tai viimeistään opintojen myötä innostuvat metsästämään(ei pidä yleistää! ;)). Kuulun itse työyhteisössä naisvaltaiseen tiimiin, jossa suurin osa naisista metsästää ihan omasta kiinnostuksesta.

Jokaisella on oma tarina

Minun metsästysharrastuksesta kiitän ensisijaisesti omaa rakasta veljeäni. Hän on aito elämäntapametsästäjä, jonka tietotaitoa arvostan ja ihailen. Metsästys on osa elämää ja sitä se on ollut pikkupojasta saakka. Lapsena veljeni sai ampua piekkarilla jo pienestä pitäen mutta tyttönä en saanut aseeseen koskea. Kuljin mukana ja seurasin sivusta. Aihe kiinnosti mutta en edes uskaltanut myöntää haluavani mukaan.

Metsäopintoihin lähdin vastoin vanhempien toivetta ja tahtoa. Vanhemmat olivat ihmeissään kun lukion käynyttä tyttöä kiinnosti metsurin opinnot ja haaveena olivat metsätalousinsinöörin opinnot. Metsä on aiheena kiinnostava ja täynnä mahdollisuuksia - on tehtävä sitä mikä tuntuu omalle. 

Metsästys on osa metsien monimuotoista käyttöä mutta myös metsäluonnon hoitoa riistanhoidollisina toimina. Metsäopintojen edetessä eksyin tosin tieltäni ja muutettuani Helsinkiin kaikki maalaisen ajatusmaailman omaavan ihmisen perustarpeet päivittäiseen luontokosketukseen hiipui lähes olemattomiin. Olin onneton.

Elämä opettaa ja perusasioiden äärelle on onneksi helppo palata. Pyysin vihdoin nuorena aikuistuvana naisena veljeäni ottamaan minut mukaan metsälle, opettamaan. Suoritin tutkinnon ja sain kaupunkilaismiehenikin innostumaan sekä hankkimaan metsästyskortin. Nyt miehelläni on kaikkea metsästykseen liittyvää enemmän kuin minulla on koskaan ollut tai uskalsin koskaan haaveilla. Kun tavattiin. Hänellä ei ollut edes ulkoiluhousuja!

Eli voi se mennä toisinkin päin ja mies seuraa naista metsästyksen pariin. Nyt olen ollut metsästyksen parissa omalla tavallani tiiviisti kuutisen vuotta, ikuinen aloitteleva metsästäjä. Saalista en paljoa ole saanut mutta en ole siitä pahoillani.

Metsästys on meillä parisuhteen yhteistä aikaa mutta toki myös sitä omaa aikaa ja niitä kiireisen arjen juhlallisia ja odotettuja hetkiä.

Tästä minä tykkään

• Tykkään kulkea nöyränä metsällä ja olla osa luontoa
• Syödä riistaruokia hyvässä seurassa
• Harjoitella aseiden käsittelyä ja ylläpitää taitojani
• Opettaa lapselleni metsän arvostusta sekä monimuotoisia käyttömuotoja
• Tykkään tavata samanhenkisiä ystäviä ja tutustua uusiin ihmisiin metsästyksen parissa
• Tykkään olla onnelinen.

Loikkasin facebookiin

Löydät blogin ja muut linkitykset nyt myös facebookista! Facebook/Metsänneito - naisellinen blogi metsästyksestä

Ai joo ja...Tietokone sanoi ennen Italian matkaa sopimuksen irti. Tilttasi totaalisesti! Nyt sitten uutta konetta odotellessa täytyy tyytyä kännykän sovellukseen.. (epätoivoinen hymiö).