tiistai 9. syyskuuta 2014

Ihmeiden aika ei ole ohi!


Eilen tapahtui ihme, joka sai minut hyvälle tuulelle. Sellainen tunne että nyt olen tehnyt kerrankin jotain oikein.

Olen maalla maastonakkien kanssa. Lyhyen metsälenkin jälkeen laitoin Maukan jäljestysliinalla kiinni puuhun, metsänlaitaan, niin että "näin" sen ikkunasta (en siis kuitenkaan vahdannut ikunassa). Tässä vaiheessa voi sanoa että virhe.

Puolessa tunnissa Maukka oli purrut liinan poikki...ei se nyt mikään ihme ole.. vaan se että kun huomasin asian ja paniikki valtasi mielen. Melkein aloin itkeä. Edessä on metsää ja paljon, en saa sitä kiinni ikinä. Silloin se ihme sitten tapahtui.

Huusin kitarista punaisina kerran ja Mauno tuli luokseni metsästä minuutissa! Karvakasa katsoi minua nappisilmillä ja istui eteeni. En uskonut näkemääni. Herkkuja ja kehuja ja voi sitä riemun määrää kun poika tajusi tehneensä oikein.

Tapahtuneeseen liittyen...Mauno kaivautui eilen kainalooni peiton alle tyytyväisen näköisenä ja alkoi järsimään luuta! Kuuntelin onnellista maiskutusta ja väkisinkin alkoi naurattamaan. Ei ole todellista! Maunon onnellinen maiskutus sai minut heltymään, enkä raaskinut poikaa ajaa pois koska tyyppi oli ollut niin kiltti ja tottelevainen aiemmin. Onnellinen koira on syötävän suloinen! Rakastan mäykkypoikia - Nuo karvaiset maastomakkarat ovat minun parhaita ystäviä!

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Jahtikaudeksi kuntoon - jatkuu koko kauden

Tänään oli vihdoinkin aamu ettei väsyttänyt, ehkä iltapäiväkin sujuu silmät auki. Hyvä fiilis.

Olen pitänyt edelleen yllä henkilökohtaista vetoa - Jahtikaudeksi kuntoon. Rapakunnosta on noustu jaloilleen! Ainakin haba kasvaa ja kehittyy :D . Muistutan het alkuun että kaikki itsensä rääkkäämismenetelmät eivät sovi kaikille ;) .

Kantapään kautta, tsemppaavien ihmisten ja esimerkkien voimalla, niin ja kovalla itsekurilla porhallan eteenpäin. Olen vihdoinkin balanssissa treenaamisen kanssa. Wuhuu...mikä fiilis!

Arkisin elän kurinalaista elämää. Aamulla klo5 kotona vitamiinit ja vahva kahvi. Työmatkalla kahvi ja ruisleipä kinkulla&vihanneksilla Pasilan Marian konditoriasta. Se on tapa, josta en poikkea...paitsi välillä pelkkää kahvia. Piipahdus tai kiireettömiä aamuina puolen tunnin pörinä tutussa kahvilassa piristää. Toki on poikkeusaamuja ja poikkeuksien poikkeuksia...

Lounaaksi vedän 20-30min lihastreenin niinä päivinä kun työt ja omat voimat sen sallii. Selkävaivaisena olen todennut että mieluummin käyn lounaalla nostamassa punttia kuin stressisyön itseni uuteen muotoon ruokalan herkullisilla pöperöillä.



Treenin jälkeen vedän aamulla tehty protskuvitskupläjäys joka menee näin..



3-5appelsiinin mehu = noin 2-4dl
Maustamatonta protskujauhoa ohjeen mukaan
Hedelmiä tai marjoja kauden mukaan tai pakkasesta. Banskua vähän jos proteiinin maku häiritsee..peittyy pahat maut.
Rasvattomalla maidolla voi jatkaa jos laitat vähemmän mehua.. Ja protskujauhon sijaan voi käyttää rahkaa..





Kätevä blenderi johon kuuluu 2 pulloa! Helppo ottaa aamulla mukaan tai treeniin..

Hei mä osaan iskeä silmää :D Tällä jaksaa treenin jälkeen!

Lisäksi pupellan porkkanoita, pähkinöitä tai omenoita.. Aika kuiva tyyppi (virn!) Kannatan muuten 3h ruokailuväliä arkena, jota myös hammaslääkärit suosittelee. :)

Kevyen lounaan ansiosta jaksan paremmin..enkä nukahtele täydellä vatsalla..ruokaperräiset olisi kyllä kova sana..mutta eihän sellainen kuulu konttorirotan elämään.

Energiaa jahtikauteen! Kun tsemppaa arkena niin metsässä jaksaa sitten paremmin tarpoa koiran, pupen, lintujen...perässä. :)

tiistai 2. syyskuuta 2014

Jousiammuntaseura Artemiksen tutustumiskurssilla

Minun ekat osumat tähtäinjousella


Tutkiskelin pääkaupunkiseudun jousiammuntaseurojen tarjontaa ja päädyin ystävällisten vastausten perusteella Artemiksen tutustumiskurssille. Kurssiin kuuluu kolme kertaa, joissa pääsee tutustumaan eri jousiaseisiin ja saa näin ollen kattavan kosketuksen jousiammuntaan lajina. Ensimmäisen illan teemana on turvallisuus radalla ja tähtäinjousella ampuminen. Itse en enää pääse työkiireiden takia muille kerroille mutta onneksi turvallisuusasiat on nyt hanskassa niin voin hyvillä mielin mennä harjoittelemaan muuna aikana.

Tunnelma kurssilla oli rauhallinen. Osa meistä innostui nauramaan mutta hauskaa pitää olla sehän on selvä. Osasin kuitenkin mielestäni käyttäytyä suuresta väsymyksestä huolimatta rauhallisesti ja se yllätti minut itsenikin. Keskityin hetkeksi johonkin yhteen juttuun ja se tuntui hienolle. Elohiiren elämä ei ole aina helppoa.

Mitäs siellä sitten tapahtui. Mukava ääninen mies alusti aiheen sujuvasti. Aluksi lämmitellään ja käydään läpi turvallisuusasioita.

Turvallisuudesta radalla mieleeni jäi nämä lausahdukset: 
Kuuntele ja noudata ohjeita. - Check
Käyttäydy rauhallisesti - älä juokse ja hermoile - Check :D
Jousi ei saa olla vireessä jos joku hiippailee tulilinjalla - Check
Kun vedät nuolen pois taulusta niin katso ettei takana ole ketään - Check
Jousta ei saa räpsäyttää ilman nuolta sillä runko kärsii! - No... ei ihan Check

No niin löpinät sikseen ja ampumaan tähtäinjousella. Ase käteen. Nuoli nokinpaikkaan, jännitys tiivistyy ja tähtäys. No siinähän kävi sitten niin etten aluksi uskaltanut päästää irti, teki mieli laittaa silmät kiinni ja huutaa! En huutanut. Opettelen todellakin itsehillintää. :D

Se hassun näköinen sormiläppä, jossa oli kolme kieltä siis kerrosta! Miksi? ... No anyway.. sen avulla siis viritetään jänne mutta miksi ihmeessä se on sellainen?

Ongelmani oli se että vedin jännettä pitkillä sormillani liian nyrkissä ja toiseksi pidin ihan väärää poskea kiinni jänteessä! Minulle kaikki on mahdollista.. :D Mitä ihmettä siellä oikein tapahtui! Kuuntelinko minä neuvoja ollenkaan? Olin ainoa, jolla jouset meni taulujen välistä telineiden taakse! Monttu auki olin kuolla nauruun mutta hienoa itsehillinnän opettelua. En nauranut, ainakaan kovaa! En uskonut millään sillä mielestäni tähtäin näyttää ihan eri suuntaan kuin nuoli...jotenkin se oli aluksi hassua.

Minua opasti kaksi naista, joiden taustatuki oli kyllä tarpeen. Hyviä vinkkejä! Vaihda asentoa, nenä ja poski kiinni jänteeseen.. Nyt meni oikea poski ja nenäkin alkoi hipoa jännettä. Tähtäys, laukaise ja rentouta sormet. Vau sitä tunnetta kun osui siihen tauluun...ei siis paperiin vielä kuitenkaan.

Kyllä se homma alkoi sitten luistamaan kuten kuvasta näkyy. Kehystän ensimmäisen tauluksi olohuoneen seinälle. Nyt on hyvä sisustaa kun mies ei ole kotona. ;)

Jousiampuminen on toki yksilölaji mutta ainakin Artemiksessa kuulostaa ilmapiiri sosiaaliselta ja helposti lähestyttävältä. Kurssilla oli mukavia ihmisiä ja kurssin vetäjät olivat myös erittäin mukavia. Jututin toista naisohjaajaa (jota kutsun salaperäisesti nimellä neitiX, sillä lupasin olla julkaisematta hänen nimeään ;). Hän kertoi harrastaneensa jousiammuntaa jo kuusi vuotta.

Jousiammunnan hän aloitti Artemiksen tutustumiskurssilta ja tapasi siellä ystävän, jonka kanssa käy ampumassa edelleen 1-2 kertaa viikossa ja noin 2h kerrallaan. Aika menee ampuessa, rupatellessa ja kahvitellessa - kuulostaa kivalle ystävien yhteiselle harrastukselle.

Aluksi hän ampui seuran tähtäinjousella. Kaksi vuotta sitten neitiX osti Rajajousesta oman taljajousen, Diamond Infinite Edgen, mutta ampuu edelleen siis molemmilla jousilla. Hän suosittelee jousiampumisen aloittamista tutustumiskurssilta ja siitä sitten seuraan liittymistä. Seura tarjoaa pääkaupunkiseudulla hyvät harjoittelupaikat niin ulkona kuin sisätiloissa mutta myöskin yhteisiä tapahtumia ja taustatukea. Mikä parasta, aloittelijoille välineet ja osaavaa opastusta.

Metsästyskortin neitiX suoritti tänä vuonna. Jousimetsästys kiinnostaa mutta metsästyskavereista on pulaa. Kun ei kuulu mihinkää seuraan niin ole oikein paikkoja missä metsästää. Toiseksi pääkaupunkiseudulla ei oikein tiedä mistä metsästyksen kanssa lähtisi liikkeelle.

Suuret kiitokset Artemiksen puheenjohtajalle ystävällisestä opastuksesta ja kurssille pääsystä. Kiitos ohjaajille ja neitiX:lle juttelutuokiosta! Minusta saitte kerta heitolla jäsenen.

Lisätietoja seurasta:
http://www.artemishelsinki.com/frame.html