maanantai 17. elokuuta 2015

Jahtiviikonloppu lähenee



Kesä on lusittu. Viileitä syysaamuja odotellessa. Peltoja ei ole vielä päästy edes puimaan ja puimattomille pelloille ei kannata mennä rymistelemään varsinkaan ilman pellon omistajan lupaa. Syksy laahaa jälkijunassa ja eräs riistahemmo vahvisti epäilyni kyyhkyjen parveutumisesta. Sitä ei ole vielä joillakin alueilla tapahtunut tai sitten etelän kyyhkyset ovat saattaneet jo esimerkiksi lähteä muuttomatkalle. Kotini ylikin on pyyhältänyt muutama kyyhkyparvi merta kohden. Toisaalta täällä etelässä minulla ei edes ole kunnollista paikkaa jossa kytistämään pääsisi. On siis pakko kasata paukkuja niille viikonlopuille kun on töiden ja muiden menojen puolesta mahdollista matkustaa "merta edemmäs kalaan"..

Tulevana viikonloppuna painelen Keski-Suomeen kyyhkyjä ja sorsia tiirailemaan. Siinä sivussa aamutuimaan treenataan koiria. Kiireinen ja paljon odotettu viikonloppu luvassa. Ihan parhaassa seurassa tietenkin!

Sainkin jo kommentin että eikö niitä saaliskuvia ala tulemaan kun kausikin on jo alkanut!!?? Tyyppiä taitaa ärsyttää jo minun pärstä koska viittasi selfieiden määrään...siksi päädyin tänään sienikuvaan... :D Toisaalta olisi se hassua naapurikylän Pertistä kuvia tänne lätkiä naisten mehtäkamppeet päällä...

En ole itseasiassa edes havitellut passipaikoille vielä. :) Ei tässä jäniksen selässä olla vaikka kauhia kiima päällänsä onkin...



Viikonloppuna testaan aamu -ja iltalennoilla uuden naisten Sabre metsästyspuvun Hunters Elementiltä sekä Härkilan naisten camo crome fleecen tositoimissa. Todella mielenkiintoisia molemmat!

Mukaan lähtevät niin Beretan Pigeon eli näin ystävien kesken Bertta sekä tietysti timanttikin pääsee ulkoilemaan..

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Katse koiran lihaksiin


Treenikausi jatkuu vaikka metsästyskausi onkin jo alkanut. Liikunnasta tulee hyvä olo ja kroppaan sattuu ainakin minulla, niin mitenkä sitten tappijalalla. Tyyppi kipittää lyhkäsillä jaloillaan pitkiä matkoja. Saisikohan niihin asennettua jonkun laskurin että näkisi montako askelta se kipittää vaikka ajon aikana?

Maunoa on alkanut ottamaan jo nuppiin juoksulenkit. Tyyppi on aina innolla lähdössä mukaan mutta ensimmäisen 500m jälkeen poika katsoo altakulmien ja jättäytyy takavasemmalle. Siellä se sitten jolkottelee niin pitkällä mitä flexi antaa myöten... Maunon lihakset ovat kyllä heränneet ja muskelit alkaa taas näkymään kesäloman jäljiltä.

Olen aina ollut ahkera hieroja niin ihmislihasten kuin eläintenkin. Ensimmäinen koirani rotikka narttu, Ellu, rakasti hierontaa. Iso rotjake valahti käsiin ja alkoi kuorsaamaan pian hieronnan jälkeen. Maastonakit ovat olleet erikoisia jopa hieronnan suhteen eivätkä todellakaan ole aina niin yhteistyöhaluisia hierontasessioissa.

Urho antaa hetken hieroa rauhassa kunnes hyppää kirjaimellisesti ylös ja juoksee jääkaapille. Hän on sisäistänyt että aina kun hän on omasta mielestään ollut kiltti poika tai tehnyt oikein niin siitä saa palkkion. :)

Mauno antaa hieroa mutta näyttää mulkoillen ja hammastaen jos lihakset ovat kipeät tai ei halua että hänen ylhäisyyteensä kosketaan. Tyyppi tarvitsee oman tilan ja näyttää selkeästi kun on sen tarpeessa.



Kesällä sain testiin Back on Trackin mäyräkoirille suunnatun verkkoloimen. Olen käyttänyt sitä nyt ahkerasti nettisivuilta löytyvien ohjeiden mukaan mutta olen kokeillut loimea ennen sekä jälkeen lenkkien. Mauno tykkää loimesta. Ai mistä minä sen tiedän? No tiedän koska tunnen Maukan hännäntyvestä kirsuun ja poikaa on helppo lukea sillä pojassa on on/off -nappi eli kaikki on joko jees tai päin persettä. Häntä heiluen poika tulee luokse kun loimen ottaa naulakosta. Loimen kanssa se sitten tepastelee rintarottingilla ympäri taloa kunnes rojahtaa lempipaikalleen relaamaan onnellinen ilme turpavärkissä..Kyllä se silloin aika selkeästi tykkää uudesta takistaan.

Lenkin jälkeen yleensä hieron lihaksia hiukan ja laitan loimen vasta sen jälkeen. Mielenkiinnolla odotan miten loimi toimii oikeasti rankan ajojahdin jälkeen. Toivon että loimi auttaisi erityisesti jahtien tauolla ja estäisi lihasten jäykistymistä ja jotta lihakset pysyvät lämpiminä ja vetreinä uuteen lähtöön.

Back on trackin materiaali on todella mielenkiintoinen. Kaikki perustuu lämmön säteilyyn joka kiihdyttää puolestaan verenkiertoa. Verenkierron huikea vilkastuminen laukaisee jännittyneitä lihaksia ja auttaa parantamaan suorituskykyä. Sisälläni heräsi jälleen pieni insonöörin ja tutkijan ruummillistuma ja on pakko saada selville miltä se sitten tuntuu? ja miten voi olla mahdollista että joku kangas kykenee moiseen?



Paketti sisälsi myös kaksi petiä. Muhkean matkapedin ja tikatun koirapedin. Molemmat pojat ovat hyvin epäileväisiä ja kranttuja makuupaikoistaan. Olen hankkinut niille vaikka millaisia patjoja mutta lehtikori ja mm. saunanlauteet ovat kuuminta hottia. Molemmat tuijottivat muutaman päivän mustaa Back on Trackin alustaa kaukaa kiertäen. Mikä toi on? Musta nielu...tässä on pakko olla jotain mätää. Pojat on huumorimiehiä.

Alusta siirtyi paikasta toiseen eikä kumpikaan koirista tahtonut ymmärtää sen olevan heille. Käperryin välillä jopa itse alustalle sikiöasentoon malliksi mutta näin maastonakkien ällistyneet ilmeet ja tajusin että näytän urpolta.

Sitten perheen sisustusmääräysten (heh!!) vastaisesti nostin patjan rahille, joka toimii Maunon ja Ukin ykkösvartiotornina. Mauno hyppäsi siihen oitis. Tuijotti etujalkojen alla olevaa mustaa pintaa ja päätti kellahtaa kyljelleen. Siinä se sitten kelli välillä pintaa kuopsuttaen. Mauno otti alustan omakseen ja todennäköisesti kuopii siihen reiän jos jätän sen päiväksi näkyville. Urho karttaa alustaa edelleen.

Ei ole enää montaa päivä kun Maunon saa päästää vapaaksi hajujen perään. Toivottavasti ilma alkaa viiletä! Loimi ja peti pääsevät tosi toimiin...

Minulle on tärkeintä että rakas Mauno-maastonakki voi hyvin.


lauantai 25. heinäkuuta 2015

Maastonakin ja blondin juoksutreeneistä


Maunon loma loppui heinäkuun alussa. Sen jälkeen olen lenkittänyt poikaa ahkerasti. Molempien löysyys alkaa huveta mutta matkoja täytyy vielä pidentää. Läski palaa ja kestävyys kasvaa. Minunkin haba alkaa näkymään löysän alta ja Maunon timmit pakarat... :)

Juokseminen on itseasiassa terapiaa. Olen aina ollut huono aika monessakin jutussa kuten nyt esim.juoksemisessa. Jotain muuttui kun tajusin että en ole asettanut määränpäätä ja tavoitteita juoksemiselle tarpeeksi tarkasti. Pelkkä koiran kunto ja oma hyvinvointi ei nähtävästi riitä minulle. Olen sen verran suoraviivainen realisti että jokaiselle lenkille on määriteltävä tavoite ja määränpää per lenkki ja hauskaa pitää olla. Lenkin pituuden päättäminen, musat korviin ja menoksi.

Muutaman lenkin olen tehnyt itku kurkussa ja oksennus suussa. Mutta helevetti jos päätän jotain niin siitä ei lipsuta. Nyt olen huomannut että jalka nousee jo lennokkaammin ja ajatus sen mukana. Elämä tuntuu välillä vaikealta ja määränpää katoaa(itku kurkussa tarpomista). Siihen auttaa määrätietoinen ja hikinen treeni. On jotain konkreettista saavutettavana siinä hetkessä.

Mauno taitaa olla minun sielunkumppani. Samanlaisia oireilua lenkkeilyyn liittyen on havaittavissa. Lenkin jälkeen se kaivautuu minun kainaloon häntä heiluen ja pussaillen korvia. Palkinto on hyvä mieli kun näkee nakkimakkaran nauttivan treenaamisesta.

Minua on huolettanut Maunon lihasten huoltaminen sillä palautuminen on ajavalla nakilla kaiken A ja O. Lenkkien jälkeen ja ennen...miten koiraa voi valmistella rankkaan suoritukseen? 

Itse hieron lenkin jälkeen ja tietysti ravintoa mutta ennen lenkkiä en ole tehnyt mitään.

Jos miettii jahtikautta niin ajojen välit on Maunolle vaikeita. Lihakset jäähtyy ja jäykistyy. Olen yrittänyt monenlaisia toppaloimia ja villapaitoja. Häkissä villaviltti ja koirille tarkoitettua energiajuomaa. Silti tuntuu että mikään ei riitä.

Helppoa treenaaminen ei ole. Selkävammani tykkää kyttyrää säännöllisin väliajoin juoksemisesta mutta nyt tuntuu että raju punttitreeni auttaa juoksemaan ja pari muuta tekijää..lankutus on pannassa! Selän tutkimukset on käynnistetty uudelleen joten ties vaikka leikkauspöydälle päättyy tämä syksy..Pääasia että Mauno on kunnossa!

Run Baby Run!!!!