 |
| Mun ikioma timantti... |
Kolme ensimmäistä jahtikertaa takana ja lukematon määrä edessä. No, miltä nyt sitten tuntuu?
Ihan helvetin hyvälle. Tähän sellainen leveähymyinen hymynaama! Lisää virtaa treenailuun.
Viime kerta oli ehkä huikein. Niin noh...ei se nyt ollut kuin sellainen pyrähdys mutta kuitenkin. Parasta on kuitenkin aina hyvä seura.
Näin metson, paljon tuoreita jäniksen jälkiä ja kyllä! ihka elävän metsäjäniksen...eloon se tyyppi sitten jäikin. Ei ollut koiraa, lunta nivusiin saakka ja aika tapissa.
Näin metson, paljon tuoreita jäniksen jälkiä ja kyllä! ihka elävän metsäjäniksen...eloon se tyyppi sitten jäikin. Ei ollut koiraa, lunta nivusiin saakka ja aika tapissa.
Tepastelin moottorikelkkauraa ison linjan alla. Pienet kuusipuskat loivat pupuille suojaisan kulkureitin linjaa pitkin. Ihanteellista aluetta.
Papanoita ja tuoreita jälkiä ristiinrastiin. Hiippailu tuntui hyvälle. Ilma oli raikas, keväinenkin ehkä.. Laitoin nuolen hyllylle ja valmistauduin virittämään jousta. Sydän pampailen ja lumi kengän alla hiljaa rasahtaen..tuli sellainen olo että nyt on kaveri lähellä. Jännä fiilis. Samanlainen kun tuntee selässä stalkkerin silmät.. :)
Edessäni vasemmalla kuusien seassa vilahtaa valkoinen pitkäkorva. Viritän jousen ja samassa valkoinen vilahtaa edessäni 50m kohdalla uran yli. Ei mitään tehtävissä.
Hiippailen katsomaan jäljet ja sinne ne häviää ryteikköön. Nyt jos olisi koira.. Tilanne ohi. Olin silti innoissani!
En usko että tänä vuonna enää pääsen jahtiin..ehkä Maunon kanssa koiramiehenä tai sitten vain relataan. On tässä tullut pöristyäkin.
Ehkä innostun kevään saapuessa treenailemaan haulikon kanssa..jouskan lisäksi tietysti. :)
Ehkä innostun kevään saapuessa treenailemaan haulikon kanssa..jouskan lisäksi tietysti. :)
 |
